Lähettänyt Martti Ottosson 17.03.2010
Nyt on aika kulkenut kulkuaan. Muistan miten nuorena poikana olin Turun satamassa ottamassa vastaan ensimmäistä autlautaksi rakennettua suurta höyrylaivaa. Tuo laiva oli nimeltään Bore. Kompastuin satamanosturin kiskoon laiturilla ja äitini sanoi, ettei sitä nyt noin syvään tarvitse kumartaa. Myöhemmin olen tehnyt kyseisellä laivalla muutaman Tukholman matkan. Olen myös päässyt ihastelemaan laivan komeaa höyrykonetta. (Jota ei enää ole)
Seurasin mielenkiinnolla laivan seikkailuja maailman merillä. Kunnes laiva jälleen palutui Suomeen. Kun sitten Kristina Cruises hankki aluksen omistukseensa niin tunsin jo miten sillä kuljetaan pitkin Itämerta. Mutta kuinka kävikään? Laiva alkoi risteillä pitkin suuria meriä maailmalla. Hienoa ajattelin minä. Mutta sitten tapahtui jotain jota en oikein uskonut todeksi! Toimitusjohtaja Mikko Partanen otti yhteyttä ja tiedusteli onko mahdollista järjestää veneilijöille räätälöityä risteilyä? Minua pyydettiin tällaisen ryhmän johtajaksi. Meitä oli kaikkiaan neljä miestä ja kaksi naista jotka rakentelimme yhdessä varustamon kanssa tätä matkaa. Näitä veneilijä risteilyjä järjestettiin kahtena vuonna. Tosin laiva ei ollut kummallakaan matkalla aivan täysi. Kuitenkin tämä oli hieno tapahtuma ja jäi erittäin syvälle tuonne muistilokeroihin niin meille luennoitsijoille kuin myös mukana olleille risteilyvieraille. varsinkin minulle itselleni oli suuri kunnia päästä Reginan luennoitsijoiden joukkoon.
Vaimoni kanssa noilla kahdella retkellä ihastuimme vanhaan ihannelaivaani. Voisi sanoa, että me menetimme sille sydämemme. Lähdimme sillä jälkeenpäinkin risteilemään vieraana. Erittäin hienona matkana pidimme tuota Punaisenmeren kierrosta. Totisesti tuo matka antoi paljon.
Mutta sitten tuossa jonkin aikaa sitten sain varustamolta postia. Minkälaista? Siinä kerrottiin, että laiva on tullut matkansa päähän tällaisena aluksena. Nyt on vielä tilaisuus lähteä jäähyväisristeilylle.
Emme ehtineet edes miettiä lähdemmekö. Heti maanantaina soitin ja varasin meille matkan.
Jos kerran olen ollut ottamassa alusta vastaan sen saapuessa ensimmäistä kertaa sen aloittaessa liikennettä. Niin kyllä me haluamme myös olla saattamassa alusta liikenteen päättyessä.
Olen tehnyt koko elämäntyöni merenkulun ja laivojen parissa. Nyt eläkevuosina oikein ymmärrän tuon vanhojen merimiesten sanonnan: Jokaisella laivalla on sielunsa jota ei voi rikkoa.
Kiitän varustamoa sekä KRISTINA REGINAA miehistöineen hienosta ajasta sekä toivotan M/S KRISTINA KATARIINALLE hyviä ja muistorikkaita vuosia yhtiön uutena lippulaivana.
Terveisin Martti Ottosson
Lue lisää kokemuksia samalta alueelta.
Pidätämme oikeuden muutoksiin.
